11. Azerbaidžan

Ennen lukemista:

Azerbaidžan on Kaukasuksen maista minulle tuntemattomin historialtaan ja kulttuuriltaan. 

Naapurimaat Georgia ja Armenia ovat syvästi kristinuskoisia maita, jopa siinä määrin että kristinuskon voisi väittää muodostavan kyseisten maiden identiteetin perustan. Azerbaidžan puolestaan on islaminuskoinen maa. Myös zarahustralaisuus on ollut merkittävässä roolissa alueella. Georgia ja Armenia ovat valtiollisina entiteetteinä ikivanhoja, Azerbaidžan puolestaan suhteellisen uusi valtio. 

Aivan varhaisesta historiasta en tiedä mitään varmaa, mutta voisi olettaa että esimekiksi skyytit ovat saattaneet alueella hallita. Myös Meedian kuningaskunta voisi sopia maantieteellisesti nykyisen Azerbaidžanin alueelle. Meedialaiset puolestaan valloitti Kyyros Suuren perustama akhaimenidien persialainen keisarikunta jonka perijäksi vakiintui myöhemmin sasanidien dynastia. Jossain välissä alueelle on täytynyt saapua turkkilaisia kansoja sillä azerin kieli kuuluu turkkilaisiin kieliin. Seljukki-turkeilla oli valtava valtakunta jossain vaiheessa, mutta en tiedä kumpi alueella on hallinnut: persialaiset vai turkkilaiset. Joka tapauksessa muslimivalloitusten myötä suuret osat Persian valtavaa valtakuntaa käännytettiin islaminuskoon, olettaisin että myös Azerbaidžanin alue. Islamisaation myötä alueelle lienee saapunut myös arabian kieli, jolla oli merkittävä rooli muslimimaiden runoudessa kautta koko laajan Persian valtakunnan.

Jos Armenia kärvisteli ottomaanien ja Venäjän välissä 1700-luvulla, Azerbaidžan jaettiin suunnilleen samoihin aikoihin Persian ja Venäjän välillä. Venäjän vallankumouksen myötä Azerbaidžanista tuli sosialistinen tasavalta osana Neuvostoliittoa. Neuvostoliitto hajosi ja maa itsenäistyi. Itsenäisyyttä on varjostanut jatkuva rähinä Armenian kanssa Vuoristo-Karabahin alueesta. Maa elää suuresti öljytuloista jota alueelta löytyy runsaasti kuten myös korruptiota ja ihmisoikeusrikkomuksiakin.

Azerbaidžania kutsutaan myös "Tulen Maaksi". Sen verran lunttasin että googlasin mistä maan nimi tulee. Ilmeisesti se tulee Atropatene nimestä. Hän oli Persian satraappi jonka nimi tarkoittaa suunnilleen Pyhän tulen suojelema. Zarahustralaisuus tosiaan sai alkunsa alueella ja tätä, mielestäni kiehtovaa uskontoa, on leimannut tulenpalvonta. Sinänsä kyllä loogista että tuli oli täällä palvonnan kohde, koska runsaiden öljy- ja kaasuesiintymien vuoksi maasta tosiaan on löytynyt paikkoja jotka ovat olleet jatkuvassa liekissä. 

Kirjan löytäminen osoittautui todella hankalaksi. Etukäteen en tiennyt yhtään azerbaidžanilaista kirjailijaa eikä kirjaston valikoiman tiukka kampaaminenkaan auttanut. Minulla oli kuitenkin eräänlainen varasuunnitelma juuri entisten Persian valtakuntaan kuuluneiden maiden varalle. Koska Persia oli runouden maa, päätin että pahimmassa tapauksessa voin lainata jonkin runokokoelman ja toivoa että joukossa olisi myös azeri-runoilijoiden teoksia. Kävi hyvä tuuri ja löysin kokonaisen azerbaidžanilaislyriikan antologian. Teoksena on tällä kertaa Taira Djafarovan toimittama runokokoelma Olen helmi simpukassa.

Lukemisen jälkeen:

No joo. Enpä tiedä mitä tästä pitäisi sanoa.  Runous osaa olla hankalaa, mutta varsinkin käännösrunous on jotain mitä en vain osaa arvioida.  

Kirja sisältää kokoelman eri azerbaidžanilaisrunoilijoiden runoja 1100-luvulta nykyaikaan asti. Mukana on aina lyhyt kuvaus jokaisen runoilijan elämästä ja töistä.  Opin kyllä paljon erilaisista persialaisrunouden tyypeistä: gaseeleista, robaii- säkeistä ynnä muista. Harvalla maalla on yhtä vankka runouden historia kuin Persialla ja sen monilla eri kansoilla. 

Kirjan runoilijat ovat kirjoittaneet runonsa alunperin arabiaksi, farsiksi, azeriksi tai venäjäksi ja minusta tuntuu että kun runo suomennetaan jotain aina menetetään. Jäljelle runosta jää rakenne ja teema joten tuntui siltä että lukija ei saa ihan koko tarkoitettua viestiä.

Niin hienoja kuin varhaisimmat rakkausrunot 1100-luvulta varmasti ovat, minuun teki kuitenkin positiivisimman vaikutuksen 1900-luvulla syntyneiden runoilijoiden näytteet. Suosikkejani taisivat olla Gamlet Isanhalin runot Hyvä ja Paha sekä Menestys.  

Nostan kädet ilmaan. En osaa sanoa näistä mitään viisasta. Tämä takia pyrin välttämään runoteoksia tämän projektin merkeissä. Tiedän vain että joskus runous tekee vaikutuksen minuun, joskus ei. Mitään syytä tähän en ole keksinyt, enkä tiedä millaisesta runoudesta pidän. Tiedän kuitenkin että minulla on tosi iso kynnys lähestyä suomeksi käännettyä runoutta avoimin mielin. Jotenkin takaraivossa aina jyskyttää epäilys, että en nyt saanut ihan täyttä kokemusta. Tästäpä syystä jätän nyt tästä teoksesta kouluarvosanan antamatta. Varmasti  nämä ovat vaikuttavia runoja alkukielellä. Ja varmasti käännöskin on loistava. Tässä on nyt ihan oma vajavuus kyseessä!

Löysin teoksen luettuani muuten sitten lopulta azerbaidžanilaiskirjailijan romaaninkin kirjastosta. Kyseessä olisi Akram Ailislin Kiviset unet. Jälkikäteen hieman harmittaa että löysin tämän vasta kun olin jo lukenut runokokoelman. Pikainen googletus kertoo että kirja kertoo armenialaisten kansanmurhasta joten ehkä hyvä että jäi nyt lukematta. Aihe käsiteltiin kattavasti jo Armenian kohdalla.