13. Bahrain

Ennen lukemista:

Bahrain on yksi niistä pienistä Saudi-Arabian kyljessä möllöttävistä öljymaista joista en paljoakaan tiedä. Bahrain, Qatar, Oman ja Arabiemiirikunnat tahtovat mennä minulla sekaisin keskenään.

Kuningaskunta se taitaa olla ja luulen että siellä on suunnilleen sama meininki kuin esimerkiksi Arabiemiraateissa eli rikkaat arabit muodostaa yläluokan ja sponsoroi vaikkapa nyt Formula 1 kisoja samalla kun maahan rahdataan halpatyövoimaa tai, hieman katsantotavasta riippuen, orjatyövoimaa Kaakkois-Aasiasta.

Arabian niemimaalla on kyllä sinänsä mielenkiintoinen historia. Antiikin aikaan juuri tämä osa Arabian niemimaan rannikkoa oli kuuluisa helmenkalastuksesta. Niemimaalla on vaikuttanut antiikin ajoista lähtien jos jonkinlaista kuningaskuntaa: lakhmidit, nabatealaiset, sabalaiset ja ties ketkä. Se ketkä juuri Bahrainin nykyistä aluetta hallitsivat on kyllä hämärän peitossa minulle.  Jossain välissä alue on täytynyt päätyä osaksi Persian valtakuntaa. Arvaan että alue päätyi islaminuskoisten arabien haltuun jo profeetta Muhammedin elinaikana. Koko niemimaa nimittäin käännytettiin todella nopeasti.

Bahrain taisi myös olla jonkinlaisessa protektoraatti-suhteessa Iso-Britanniaan. Ei siis suoranaisesti siirtomaa, mutta vahvasti brittien hallinnassa. Se miten, miksi ja milloin tällaiseen järjestelyyn päädyttiin on minulle arvoitus.

Arabian niemimaan maat kiinnostavat minua juuri muinaisen historiansa vuoksi. Myös islamin varhainen leviäminen ja arabivalloitukset ovat aina kiinnostaneet minua. Nykymeno alueella ei ihan kauheasti kiinnosta. Esimerkiksi Dubai on varmasti viimeisiä lomakohteita joihin lähtisin. Shoppailua ja ihmisoikeusrikkomuksia -- jippii!

Vähemmän yllättäen en löytänyt ainoankaan bahrainilaiskirjailijan teosta kirjastosta. Bahrainiin sijoittuvia tarinoita oli myös todella vaikea löytää. Lopulta kuitenkin luulen löytäneeni kirjan, jossa on edes jonkinlainen yhteys maahan. Tässä vaiheessa projektia on luvassa ensimmäinen kotimainen teos eli Tua Laineen Ei tässä elämässä, Jack. En tiedä etukäteen tarinasta mitään mutta ilmeisesti Bahrainissa ainakin poiketaan!

Lukemisen jälkeen:

Tässä oli kirja jota tuskin olisin lukenut ilman projektia.  Takakannen kuvaus ei herättänyt mielenkiintoani, se ehkä haisi vähän stereotyyppiseltä chick lit -kirjallisuudelta. Tarina oli kuitenkin lopulta ihan ok joskaan ei mitenkään ikimuistoinen. 

Kirjan kehyskertomus kertoo Ilsasta, jonka ensimmäinen mies, Jack, kuolee hämärässä onnettomuudessa 1980-luvulla. Ilsa menee uusiin naimisiin, saa lapsia ja muuttaa Amerikkaan, josta tarina alkaa 2000-luvulla. Yhtäkkiä Ilsa luulee näkevänsä Jackin eri vastaantulijoissa. Käsitelläkseen suruaan Ilsa kirjoittaa ensimmäisen avioliittonsa tarinaa ja lähettää pätkiä tarinasta nettituttavalleen joka hänkin alkaa saada Jack-maisia piirteitä. Kehyskertomuksesta muokkautuu lopulta ihan mukiinmenevä trilleri, mutta kirjan varsinainen pääpaino on kuitenkin Ilsan ja Jackin suhteen ja avioliiton tarinassa.

Tässä tarinassa onkin paljon mikä ärsyttää minua. Se on ajoittain kliseinen kuvaus nuoresta opiskelijatytöstä joka kohtaa vanhemman, karismaattisen, kansainvälisen ja sivistyneen miehen. Mies on tunnekylmä, sitoutumiskammoinen, itsekäs, alistava ja ylimielinen, mutta nainen kokee voivansa korjata hänet. Ilsa vannoo useasti jättävänsä Jackin mutta palaa kuitenki aina tämän luokse. Tällainen suhdekuvio on minusta jo aika kulunut.  Ehkä näin oli myös kirjailijan mielestä, koskapa hän on rakentanut sen ympärille trillerikehyksen.

Mielestäni syväluotaavat kuvaukset parisuhteista ja avioliitoista ovat kuitenkin mielenkiintoista luettavaa. Suosikkejani ovat vaikkapa Mika Waltarin Appelsiininsiemen, Maria Jotunin Huojuva talo ja A.H. Tammsaaren Totuus ja Oikeus -kirjasarjan neljäs osa Kuolemantanssi. Mainitaan vielä ihan kiusallakin Päätalon Iijoki-sarja ja sen mainiot pariskunnat Kalle ja Laina sekä tietysti Herkko ja Riitu. Näissä kirjoissa pitkä parisuhde kuvataan tarkkasilmäisesti ja tunnistettavasti, eikä kerronnan kannatteluun tarvita mysteeri- tai trillerijuonta. Ilsa ja Jack ovat kuitenkin aika yksiulotteisia hahmoja, Jack on sietämättömän itsekäs tyyppi, ja Ilsa ärsyttävän kärsivällinen miehen kanssa. Sellaisenaan suhteessa ei ole tarpeeksi tarinallista sisältöä, joten kehyskertomuksen mysteeri/trilleri on ihan perusteltu. Loppua kohti tarina tuntuu hieman kiirehdityltä ja joitakin hahmoja olisi voinut avata hieman enemmän, erityisesti erästä Jackin kuolemaan liittyvää algerialaisnuorukaista jonka tarina kerrotaan lopun hätäisessä ekspositiossa.

Henkilökohtaisesti mielenkiintoani piti yllä se että Ilsa on englantilaisen filologian opiskelija, aivan kuten kirjailija itse ja tämän blogin kirjoittajakin aikoinaan. Siksi onkin outoa kuinka täynnä kirja on anglismeja (ihan teoksen nimestä lähtien). Kokemukseni mukaan ketään ei ärsytä anglismit niin paljon kuin englannin opiskelijaa -- toisin kuin voisi helposti olettaa. Ja kuten kunnon filologin teokselta kuuluukin odottaa, kirjassa on paljon myös intertekstuaalisia ja kulttuurispesifejä viittauksia. Valitettavasti kirjailija sortuu välillä selittämään niitä kädestä pitäen. Ilsa heittää esimerkiksi sanaleikin joka toimii englanniksi, mutta sitten se kömpelösti selitetään auki esimerkiksi suluissa. Jos kirjailija olettaa että viittaus menee lukijalta ohi, hänellä on muutama mahdollinen ratkaisu. Taitavin konsti on avata merkitys kontekstin avulla tai esimerkiksi dialogissa hahmojen välillä. Toiseksi paras ratkaisu on  jättää viittaus selittämättä, jolloin lukija voi halutessaan itse selvittää sen merkityksen.  Kaikista kömpelin ratkaisu mielestäni on kädestä pitäen selittää se lukijalle.

Entä se Bahrain sitten? Jack on ammatiltaan diplomaatti ja kirja kuljettaa lukijan ympäri maailmaa. Tarinan aikana käydään Suomen ja Yhdysvaltojen lisäksi mm. Itävallassa, Saksassa, Ranskassa, Englannissa, Barbadoksella, Grenadalla  ja Algeriassa. Bahrainiin Jack kutsuu Ilsan koska ei kestä yksinäisyyttään länsimaiset ja paikalliset tiukasti erottavassa yhteiskunnassa. Lopulta Jack hylkää Ilsan asunnottomaksi Bahrainiin ja häipyy itse maasta.  1970-luvun Bahrainista lukija saa aika masentava kuvan. Maa on ahdasmielinen, tukala, kuuma ja kostea. Varmasti se sellaisena näyttäytyisikin länsimaisesta naisesta joka ei voi liikkua maassa vapaasti kodin ja työpaikan ulkopuolella. Pienet yksityiskohdat: rukouskutsut, painostava helle ja tiukat sukupuoliroolit on kuvattu niin osuvasti että kirjailija lienee itsekin maassa käynyt, ellei asunut. 

Ihan mielenkiintoista knoppitietoa maasta tarttui. Ilmeisesti Bahrainin saari on muinaisuudessa ollut Dilmun-nimisen valtakunnan sydän ja alueella elää uskomus että Eedenin puutarha sijaitsi siellä! 

Kouluarvosana: 6.5

Tässä oli oikeastaan kaksi tarinaa jotka eivät toimisi yksinään: kehyskertomuksen trilleri joka vähän lässähti lopun kiireessä, sekä parisuhdekuvaus joka kärsi hieman yksiulotteisista hahmoista. Jack on niin sietämätön hahmo että on vaikea uskoa että yksikään itseäänkunnioittava filologi moista hyväkästä oikeasti katselisi. Nämä kaksi tarinaa on kuitenkin naitettu yhteen ihan toimivasti ja halusin lopulta tietää miten kirja päättyy.