1. Afganistan

Ennen lukemista:

Aloitetaan maailmankirjallisuuden kiertue luonnollisesti Afganistanista. 

Veikkaan että ensimmäinen asia mikä maasta tulee monille mieleen on sota. Ja tottahan se on. Kautta aikojen nykyisen Afganistanin alue on ollut eri suurvaltojen valloitusten tai läpikulun kohteena. Mainitaan nyt vaikka Aleksanteri Suuri, persialaiset, Intian suurmogulit, mongolivalloittajat, britit, Neuvostoliitto ja viimeisimpänä Yhdysvallat. Afganistania on myös kutsuttu "imperiumien hautausmaaksi" koska mikään ulkopuolinen taho ei ole onnistunut sekä valloittamaan että pitämään maata hallussaan.

Historianörtille alue on siis luonnostaan kiintoisa. Itseä on aina kiehtonut mm. muinainen Baktria, joka oli hellenistinen valtio, pieni pala Kreikkaa Aleksanteri Suuren valloitusten jälkimainingeissa Intian laidalla. Pitkään alue oli myös osa laajaa ja eri nimillä tunnettua Persian monikansallista valtakuntaa.  Harvoin tulee myös ilmi että Afganistan oli todella pitkään uskonnoltaan buddhalainen "maa", aina muslimivalloituksiin asti.  Nykyään tulee helposti niputettua Afganistan osaksi islaminuskoista ja jotenkin sulkeutunutta "Lähi-Itää", mutta yhtä perusteltua on siis nähdä alue kiinteänä osana Aasiaa. Toki etenkin fundamentalisti-muslimi halitsijoiden aikana muunuskoisuuden jäänteitä on maasta hävitetty.  Afganistan on kuitenkin imenyt vaikutteita useista kulttuureista ja kansoista ja vastavuoroisesti myös vaikuttanut niihi. Se on sekoitus muinaista Persiaa ja Intiaa ja sillä on siten erittäin vankka kirjallisuuden ja runouden historia.

Ensimmäisen kirjan valitseminen ei siis ollut helppoa. Olen aiemmin muistaakseni lukenut kyllä ainakin yhden afganistanilaisen teoksen,  Khaled Hosseinin Leijapojan. Mitenkään erityisesti se ei ole jäänyt mieleen, toki lukukerrasta on aikaa vierähtänyt. Aihe varmaankin liittyi maan veriseen lähihistoriaan, mutta mitään tarkempaa en siitä tähän hätään osaa sanoa.  Hosseini lienee kuitenkin tunnetuinpia afgaanikirjailijoita, ainakin hän on ainut jonka pystyin nimeämään ennen taustatutkimusta Afganistanin kirjallisuuteen. 

Taustatutkimus nostikin sitten monta mielenkiintoista vaihtoehtoa. Ihan ensin ajattelin perehtyä suufilaismystikko Rumin teoksiin. Päätin kuitenkin toisin koska ihan tarkkaan ottaen kyseinen persialaisrunoilija voisi yhtä hyvin sopia niin Iranin kuin Turkinkin edustajaksi. Toisekseen, pyrin jättämään runoteokset pois, koska ne tahtovat olla lyhyenpuolisia enkä koe osaavani niitä arvostaa ja arvioida sillä pieteetillä jota historiallisesti arvokas runous vaatisi. Runous on aina tuntunut minusta vaikealta, vaikka muutama suosikkirunoilija minultakin löytyy (mm. Siegfried Sassoon, E.E. Cummings, Lauri Viita ja Šota Rustaveli)

Vaikka maan muinainen historia kiinnostaakin minua, lähikirjaston valikoima ei ollut järin kattava Afganistanin osalta. Päädyin lopulta kirjavalinnassani Qais Akbar Omanin omaelämänkerralliseen teokseen Yhdeksän tornin linnake: afgaanipojan tarina.

Kirja käsittelee neuvostojoukkojen vetäytymistä seurannutta Afganistanin sisällissotaa 90-luvulla sekä sitä seurannutta Talibanien valtaannousua. Sota ja konfliktit vieraiden valtojen kanssa on kantava teema Afganistanin historiassa, joten uskon että kirjavalinta on edes jotenkuten perusteltu. Talibanien valtaannousu ja Neuvostoliiton hyökkäys Afganistaniin ovat aiheita jotka ovat myös kiinnostaneet minua. 

Lukemisen jälkeen:

Projektin ensimmäinen kirja olikin melko mukaansatempaava. Taisin lukea sen lopulta kolmessa päivässä. 

Kirja alkaa neuvostojoukkojen vetäytymisestä mujahidin-joukkojen pakottamana 80-luvun lopussa. Tätä seuraa todella sekava ja verinen sisällissota eriläisten sotapäälliköiden ja heimoliittoumien välillä.  Kirjan loppuvaiheilla Taliban-liike lopettaa sisällissodan ja saattaa voimaan oman ahdistavan hirmuhallintonsa 90-luvun jälkipuoliskolla.

Päähenkilö kuvaa lapsuuttaan ja perheensä vaiheita 90-luvun Kabulissa ja evakkomatkoilla ympäri Afganistania.

Kerronta on lapsen näkökulmasta, ja tämä näkyy erityisesti kun kuvataan yhteenottoja ja sotatoimia eri sotajoukkojen välillä. Väkivalta ja raketti-iskut tuntuvat todella sattumanvaraisilta ja lukijallekin on vähintään yhtä epäselvää kuin päähenkilölle kuka kulloinkin on vallankahvassa ja sodassa kenen kanssa. Sisällissotavaihetta luennehtii levottomuus myös perheen omassa tarinassa. Perhe hakee turvapaikkaa maan sisällä, kiertää kaupungista toiseen, tapaa ystäviä ja sukulaisia eri heimoista ja pakenee useasti täpärästi vaarallisista tilanteista. 

Tämän levottomuuden vastapainoksi, kirjan loppupuoliskolla, tapahtumat valtaa aavemmainen hiljaisuus, pelko ja pysähtyneisyys kun Taleban-joukot palauttavat "järjestyksen" maahan.  Seuraa hiljaiseloa ja varovaista piilottelua. Tunnelma on todella painostava ja Talebanit kuvataan todella vieraina, takapajuisina ja oppimattomina moukkina, joita tavalliset afganistanilaiset salaa halveksivat.

Tavallisista afganistanilaisita kirja antaa kuitenkin äärimmäisen positiivisen kuvan. He ovat vieraanvaraisia, uhrautuvia ja avuliaita myös eri heimojen jäsenille. Päähenkilö löytää ympäri maata kymmenittäin ellei sadoittain uusia "serkkuja" pakomatkansa aikana. Aina löytyy majapaikka ja kestitystä avun tarvitsijalle. Myös sisällissotaa edeltänyt Kabul, ja oikeastaan koko Afganistan, kuulostaa kuvauksessa todella kauniilta. Afganistanin historian vaiheita avataan silloin tällöin tarinan aikana ja maan monikulttuurisuutta suorastaan alleviivataan. Erityisen mieleenpainuva oli kuvaus eräästä turvapaikasta joka sijaitsi kallioon hakatun ikivanhan Buddha-patsaan pään sisällä. Sittemmin Taleban tuhosi tämänkin muinaismuiston.

Päällimmäisenä tuntemuksena on harmitus siitä mitä ensin ulkovallat (britit, venäläiset), sitten kiihkouskonnolliset fanaatikot (mujahidinit ja Taleban) ja viimeisimpänä jälleen ulkovallat (USA) on tehnyt maalle joka kuulostaa vieraanvaraiselta, suvaitsevaiselta ja monipuoliselta. Harvalla ihmisellä nämä adjektiivit tulevat mieleen ensimmäisenä kun puhutaan nyky-Afganistanista.

 Päähenkilön perheen oma tarina on kyllä kiinnostava mutta ainakin itsellä se jää koko maan tarinan taustalle. Se sisältää joitakin mieleenpainuvia hetkiä mutta todennäköisesti unohdan tarinan melko nopeasti. Mutta kuten totesin, itse maan tarina on kerrottu todella hienosti! Ja ehkä juuri sellaisia tarinoita tässä blogissa pyrinkin lukemaan.

Kouluarvosanaksi annan 8/10.

Erittäin hieno katsaus Afganistanin lähihistoriaan, ehkä ajoittain päälleliimatulta tuntuva  perhekertomuksen siivittämänä.