5. Andorra

Ennen lukemista:

Nyt onkin ensimmäinen maa jota epäilen haastavaksi. Varmasti andorralaisia kirjailijoita on. Eri asia vain onko heidän kirjojaan päätynyt pikkukaupunkini kirjastoon.

Kääpiövaltiot ovat minusta mielenkiintoisia ja niillä on monesti värikäs historia. Täytyy myöntää että Andorrasta en paljoakaan tiedä. Tiedän että se sijaitsee Ranskan ja Espanjan välissä, Pyreneiden vuoristossa ja että siellä puhutaan katalaania. Tiedän että sillä on kaksi virallista valtion päämiestä, joista toinen on Ranskan presidentti. Toinen taisi olla joku kirkollinen hahmo, olisiko hän sitten joku espanjalainen piispa? Olen aina miettinyt miten näin pieni valtio on säilyttänyt itsenäisyytensä kahden suuren puristuksessa. Muistelisin joskus lukeneeni Kaarle Suuren jotenkin vaikuttaneen siihen että Andorra on itsenäinen valtio. 

En kyllä tiedä yhtään milloin Andorra syntyi ja ketä siellä on asunut. Antiikin aikaan nykyisen Espanjan alueella vaikuttivat erilaiset iberien heimot, ehkä siis myös Andorrassa. Osa Rooman valtakuntaa se toki oli.  Kansainvaellusten aikaan länsigootit ovat varmaan ainakin kulkeneet läpi alueelta, elleivät peräti olleet päällysmiehinä. En tiedä ulottuiko islaminuskoisten maurien valta aivan Pyreneiden perukoille asti, saattoi hyvinkin. Keskiajalla alue olisi voinut kuulua Navarron  ja/tai Aragonin kuningaskuntiin ja Rekonkistan aikaan sielläkin on varmasti ollut ns. hektinen meininki. Andorra taisi pitkään olla salakuljettajien tyyssija, vielä toisen maailmansodan aikoihin. Jos jonkun täytyi päästä salaa Espanjasta Ranskaan tai toisin päin, tapahtui se usein Andorran kautta. Nykyään siellä taitaa asua aika varakasta väkeä.

Niinhän siinä kävi että andorralaiskirjailijan teosta ei kirjastosta löytynyt. Muutama mielenkiintoinen kirjailija kyllä nousi esiin taustatutkimuksessa, ehkäpä heistä nostan esiin Albert Savadón, jolla olisi historiallisia romaaneja jotka kuulostivat lupaavilta. Mutta koska paikallinen tarjonta on mitä on, täytyy soveltaa.

Hakusanalla "Andorra" löytyi oheinen kiehtovan näköinen kokoelmatekele. 

 Theo von Blankenseen ja Kurt Matullin Vain pisara mustetta ja muita saksalaisia Sherlock Holmes -tarnoita. Yksi näistä tarinoista, 1907-julkaistu Salakuljettajain kuningas, sijoittuu Andorraan. Näyttää makoisan pulp-henkiseltä!

Lukemisen jälkeen:

 Täytyy ihan aluksi todeta että odotukset eivät olleet korkealla tämän suhteen. Silti tarina onnistui hienosti tuottamaan pettymyksen. Tämä meni nyt sarjaan " niin huono että tavallaan hauska".

Ranskan hallitus värvää Holmesin ja tämän apurin (joku Harry Taxton josta en ole ikinä kuullutkaan) paljastamaan Pyreneiden yli kulkevan salakuljetusrenkaan. Sankarit saapuvat Andorraan, jossa paljastuu että hämärähommiin on sekaannuttu ihan valtiojohtotasolla. 

Tarina on totta puhuen täysin yhdentekevä ja auttamattoman huonosti kirjoitettu. Ehkä se kuuluu asiaan. Kyseessä on kuitenkin 1900- luvun alkupuolen kioskikirjallisuus. Silti olisi ollut ihan suotavaa että kirjoittajat olisivat ottaneet edes perusasiat selville Andorrasta. Tärkeänä hahmona häärää mm. Andorran presidentti, siis virka jollaista ei koskaan ole ollut olemassakaan. Andorra näyttäytyy tarinassa vain pienois-Espanjana: siellä puhutaan espanjaa (oikeasti katalaania), harrastetaan härkätaistelua ja huudellaan joka väliin "caramba!". Upean kuvan tuon ajan saksalaisten maailmankuvasta antaa hetki jossa Sherlock töhrii naamansa mudalla naamioituakseen espanjalaiseksi.

Salapoliisiromaanit ja dekkarit eivät ole koskaan oikein sytyttäneet minua. Toki olen lukenut alkuperäiset Arthur Conan Doylen Sherlock-kertomukset ja ymmärrän miksi niitä arvostetaan. Tällä tarinalla ei kyllä ollut  mitään tekemistä Sherlockin ja Watsonin kanssa. Se on hämmentävä action-sekoilu vuoristossa. Sankarit mm. ampuvat karhuja ja härkiä, Sherlock potkii ja heittelee rosvoja rotkoihin ynnä muuta yhtä absurdia. Salapoliisityötä siinä ei ole edes nimeksi. 

Jäin kuitenkin miettimään mistä Andorran maine salakuljettajien paratiisina juontaa. Kirjan lopussa on lyhyehköt suomenkielisen käännöksen toimittajan jälkisanat, joista käy ilmi että Euroopassa koettiin lyhyehkö kiinnostus eristäytynyttä pikkuvaltiota kohtaan kun sinne rakennettiin maantie Espanjasta 1913.  Saksalaiset kioskikirjailijat näkivät syrjäisessä Andorrassa oivan miljöön salakuljettajille. Se kuinka iso juttu salakuljetus oikeasti historiallisesti on ollut, kiinnostaa minua. Täytyy googletella.

Kouluarvosana: 5

Nyt oli kyllä niin huono että jopa vähän hauska -- sen vuoksi siis 5 eikä 4. Loppuun vielä muutama lainaus hölmöimmistä hetkistä:

Mutta heidän ihmeekseen ei karhu näyttänyt ensinkään haluavan ryhtyä taistelemaan heitä vastaan, koskapa meni hiljalleen heidän ohitseen, alkaen sitten ravata sellaista kyytiä, kuin pelkäisi se heitä. 

"Nyt ammu, Harry, ammu," kiljaisi Holmes äkkiä, "aja sen nahka täyteen lyijyä! Tähtää jalkoihin!"

"Sangen kohtelias ja rakastettava mies tuo Alvarez", mutisi Holmes palatessaan majataloon. "En olisi uskonut sitä Andorran presidentistä."

Sillä välin näki Holmes, kuinka Andorran presidentti ihmeteltävällä urheudella kaatoi toisen sotilaan toisensa perästä. Sysäten puukon erään vastustajansa rintaan heittäytyi hän samalla toista vastaan lyöden hänet nyrkiniskulla kumoon ja yhdellä hyppäyksella oli hän kadonnut rinteellä kasvavaan metsään.